Isänmaan ylistys kreikkalaisin säkein

ISÄNMAAN YLISTYS KREIKKALAISIN SÄKEIN

Johan Paulinus, aateloituna Lillienstedt (1655-1732) piti Uppsalan yliopistossa vuonna 1678 (ollessaan vain 22-vuotias) heksametrimittaisen kreikankielisen puheen, joka sisälsi 372 säettä. Runo on ylistyspuhe Paulinuksen synnyinmaalle, kuten sen latinankielinen otsikko kertoo: Magnus Principatus Finlandia, epico carmine depicta (Suomen suuriruhtinaskunta, eepillisessä runossa kuvattuna). Paulinus käsittelee Finlandia-runossaan niin Suomen maantieteellistä asemaa, ensimmäisiä asukkaita ja heidän uskontoaan, kristinuskon tuloa Suomeen, Suomen flooraa ja faunaa, talonpoikaiston elämäntapaa, suomalaisia aatelissukuja ja suomalaisten sotamainetta. Lopussa Paulinus ylistää vielä entistä Alma Materiaan, Kuninkaallista Turun Akatemiaa sekä Turun hovioikeutta.

Hilpeämielisen sään mesituoksua, myös keväthurmaa

lehtojen lehtevien, paratiisien ambrosiaisten

nauttien soinnukkain sävelin minä laulelin ennen.

Nyt minut ylväämpään vie työhön rohkea mieli: 

laulaa FINNONIEN sotakuulua heimoa Areen,

maatakin Finnonian avaraa ylistää minä tahdon.

 Maa tämä taivaaseen, Otavaan tähyää yli päämme;

ihmiset, joita nyt katsoa voi rusosorminen Eos,

väittävät sen olevan maanpiirin äärenä vallan,

vain ovat kansat villit ja raa’at naapurinansa.

Kyllin tuntevat sen meren valtavan äärien kansat

läntiset, pohjoiset, etelän kuin myös idän rannat.

Rein-isän partaiden asujat sen tuntevat kaikki,

myös pyhän virran tuon Rhodanuksen rantojen heimot

tai lavean Tiberis-joen tai väki vyöryvän Dneprin

tai asukas, joka Ebron tuon juo virtavan vettä.

     Oi ikiarmas maa, ylin kuuluu kunnia sulle,

kun pyhän hurskauden, joka kaikkien on paras lahja

vaikka sen torjui pois oveltaan jumaltappaja-kansa

Juudean hirveä tuo sekä pilviäpiirtävä Rooma

kattoineen - sinä taas sylin aukaisten otit vastaan.

Kerran muinoin kun maan ilkeämielisen jätti

Astraie, asumaan sinun maillesi jäi tämä neitsyt.

Muusat, tyttäret Zeun, avarat kun tanteret Hellaan

jättivät kuoroineen, pyhän hylkäsivät Helikonin,

Pieros-vuorenkin, Permessoksen pyhän virran,

maahasi matkasivat, jalon temppelin laativat sinne.

     Armas äitini, nyt älä rohkeudestani suutu,

että mä, jos olenkin minä halvin lastesi lauman,

että mä, jos olen myös mitätön vain palvoja Muusain,

jolle Khariitit vielä ei suoneet laulujen lahjaa,

rohkeuden otin näin ylistystäsi laulaen kiittää.

Kyllähän sulla on monta ja synnytit, kasvatit monta,

jotka sen hengellään paremmin mua voisivat tehdä,

laulaa hymnin arvokkaan sinun kunnias tähden.

Tua Korhonen, Teivas Oksala & Erkki Sironen, Johan Paulinus (Lilllienstedt): Magnus Principatus Finlandia. Suomen Suuriruhtinaskunta, Helsinki 2000,.