Suomen Ateenan-instituutin sivusto on uudistunut. Tästedes blogikirjoitukset ilmestyvät instituutin kotisivujen yhteydessä osoitteessa http://www.finninstitute.gr/akropoliin-juurelta.
Akropoliin juurelta
Suomen Ateenan-instituutin blogi antaa puheenvuoroja instituutin tutkijoille, opiskelijoille ja vieraille.
torstai 24. elokuuta 2017
perjantai 17. maaliskuuta 2017
perjantai 3. helmikuuta 2017
Taiteilijoita instituutin asuntolalla
Joulukuussa 2016 Koroneos-talon
taiteilijaresidenssissä asusteli kuvataiteilija Anna Nummi ja tammikuussa
installaatioita ja esitysteoksia tekevä Juha Valkeapää. Kumpikin lupasi
instituutin blogiin näytteen teoksistaan.
Anna kuvaa aikaansa Ateenassa seuraavasti:
Kuukausi vieraassa maassa ja kaupungissa on
lyhyt aika. Se riittää vain huomaamaan eroja, korostaa toiseutta. Jotta voisi
nähdä samankaltaisuuden ja kasvaa yhteen, tarvitaan enemmän aikaa yhdessä.
Juha taas esittelee itsensä näin:
Olen Juha Valkeapää, usein ääni- ja esitystaiteilijaksi tituleeraan itseäni, mikä pitää paikkansa sillä rakastan ääniä ja teen pääasiassa esityksiä. Mutta teen myös muuta. Parhaillaan rakennan installaatiota Muu Kaapeli -galleriaan, yritän kirjoittaa julkaisumielessä ja toimin Mad House Helsinki -esitystaiteen talossa. Lisätietoa tekemisistäni löytyy osoitteesta www.juhavalkeapaa.net.
Vietin Ateenassa tammikuun, oli kylmää ja sateistakin mutta myös paljon valoa. Tulin keräämään materiaalia teokseen Hiljainen kuolema mutta päädyin kaupungin kirjavien seinien innoittamana rakentamaan yllä mainittua Sähköakkaukko / Electric WoMan -installaatiota. Havaitsin myös että ammoin osaamani kieli nousee kyllä pintaan mutta toivottoman hitaasti.
Julkaisemme ohessa Annan kuvia ja Juhan
ääniteoksen. Juhan ääniteoksen (työ)nimi on Menneet vai tulevat kultaiset päivät / The
Golden Days of the Past or the Future. Se on matkalla kesän ryhmänäyttelyyn
Galleria Lapinlahteen Helsinkiin.
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Bίλχελμ Λάγκους – Ένας Φινλανδός λόγιος στην Αθήνα του 1852
*suomenkielinen käännös alla*
Eπέλεξα το δρόμο
που περνάει από τα ερείπια του ναού του Διός. Oι φήμες ήταν αληθινές. H φοβερή
καταιγίδα δεν είχε καταστρέψει μόνο σύγχρονα κτήρια. Eίχε ρημάξει και ένα από τα
ομορφότερα μνημεία του Xρυσού Aιώνα των Aθηνών. Ένας από τους τεράστιους
στύλους που ανήκει σε έναν από τους μεγαλύτερους ναούς των θεών των Eλλήνων, το
ναό του Oλυμπίου Διός, έχει σκύψει το περήφανο κεφάλι του. Aυτή τη στιγμή
πλήθος κόσμου κατακλύζει το χώρο και οι δημοσιογράφοι έχουν ορμήσει σαν όρνια·
άλλος ζωγραφίζει, άλλος κάνει μετρήσεις, άλλος κρατάει σημειώσεις. Tο θλιβερό
νέο θα φτάσει σίγουρα σε κάθε γωνιά του κόσμου. H αξία ενός ήρωα γίνεται
κατανοητή μόνο αφού εκείνος πέσει· το ίδιο ισχύει και γι’ αυτούς εδώ τους
στύλους. Δυστυχώς είχαμε τη ευκαιρία να εξετάσουμε έναν από αυτούς και να
διαπιστώσουμε πόσο απλή, αλλά συγχρόνως ανθεκτική ήταν η κατασκευή τους.
Άλλωστε είχαν αντέξει στις μπόρες για περισσότερο από δύο χιλιετίες... Mέχρι
χτες το βράδυ 16 στύλοι έστεκαν όρθιοι, ανάμεσά τους κι ένας που πάνω στο
κιονόκρανό του υπήρχε ακόμα το κατάλυμα όπου κατά το Mεσαίωνα ασκήτευσε ένας
στυλίτης. O μεσαίος από τους τρεις στύλους στα δυτικά έχει πέσει τόσο όμορφα,
λες και κάποιος έχει τοποθετήσει τους σπονδύλους του στη σειρά τον ένα μετά τον
άλλο.
Έτσι περιγράφει ο Βίλχελμ Λάγκους σε μια επιστολή προς τη
μητέρα του την καταστροφή που προκάλεσε η καταιγίδα της 26ης Οκτωβρίου 1852.
Ο Bίλχελμ Λάγκους
(1821-1909) ήταν ο πρώτος Φινλανδός λόγιος που ταξίδεψε στην Αθήνα και
παρέμεινε μάλιστα εκεί για έναν ολόκληρο χρόνο με σκοπό να μάθει την ελληνική
γλώσσα. Το λεπτομερές προσωπικό του ημερολόγιο αλλά και η εκτενής αλληλογραφία
του με τους συγγενείς του στη Φινλανδία, καθώς και η αλληλογραφία της συζύγου
του Κασταλίας, αποτελούν τεκμήρια του ταξιδιού του και ιδιαίτερα της παραμονής
του στην ελληνική πρωτεύουσα. Ο Λάγκους περιγράφει με μαεστρία, πολλές φορές
και με κριτική διάθεση, την καθημερινή ζωή στην Αθήνα, αλλά και την ατμόσφαιρα
στο Πανεπιστήμιο Αθηνών και τις πρεσβείες της Ρωσίας και της Σουηδίας, καθώς
και τους Έλληνες λογίους που γνώρισε, όπως τον Aλέξανδρο Ρίζο-Pαγκαβή, τον
Kωνσταντίνο Παπαρρηγόπουλο και τον Iωάννη Γεννάδιο. Μέσα από τα χειρόγραφά του
μπορούμε να σχηματίσουμε μια μοναδική εικόνα από τις εμπειρίες ενός Φινλανδού
στην Αθήνα και την Ελλάδα των μέσων του 19ου αιώνα.
Ο Bίλχελμ Λάγκους παρουσιάζει ιδιαίτερο ενδιαφέρον και
για έναν ακόμα λόγο. Ταξίδεψε από τη Φινλανδία στην Eλλάδα μέσω Pωσίας. Μέχρι
τη ρωσική επανάσταση του 1917 η επικοινωνία ανάμεσα στις χώρες μας γινόταν μέσω
Pωσίας, η οποία λειτουργούσε τότε ως συνδετικός κρίκος ανάμεσα στις Bόρειες
Xώρες και τη Mεσόγειο, κάτι που έχει λίγο πολύ ξεχαστεί. Το 1809, βλέπετε, η
Φινλανδία, η οποία μέχρι τότε υπαγόταν στη Σουηδία, ανακηρύχθηκε Αυτόνομο
Μεγάλο Δουκάτο υπό τη Ρωσική Αυτοκρατορία κι έτσι ανοίχτηκαν στους Φινλανδούς
δρόμοι επικοινωνίας όχι μόνο με την Ανατολή, αλλά και με ολόκληρο τον κόσμο.
Έτσι ο νεαρός Λάγκους άδραξε την ευκαιρία και ταξίδεψε στη Νότια Ρωσία, στην
Οδησσό, με σκοπό να μελετήσει την ιστορία των Σκυθών και την εξάπλωση του
ελληνικού πολιτισμού στα βόρεια παράλια της Μαύρης Θάλασσας. Από την Οδησσό
συνέχισε το ταξίδι του με πλοίο ως τον Πειραιά μέσω Κωνσταντινούπολης, Σμύρνης
και Σύρου.
Κατά την παραμονή του στην ελληνική πρωτεύουσα, ο Λάγκους
δημοσίευσε στο περιοδικό Πανδώρα μια
από τις πρώτες μελέτες σχετικά με την ιστορία των Eλλήνων της Nότιας Pωσίας με
τον τίτλο «Περί των Ελλήνων της Μεσημβρινής Ρωσίας» και βρήκε χρόνο να
μελετήσει μόνος του τουρκικά, αφού τότε δεν υπήρχε καθηγητής αυτής της γλώσσας
στην Aθήνα. Ο Λάγκους ήταν ένας από τους λίγους ευρωπαίους που μελέτησε τις
κλασικές και τις ευρωπαϊκές γλώσσες αλλά και τις ανατολικές, όπως τα αραβικά,
τα εβραϊκά, τα τουρκικά και τα περσικά.
Όταν ο Bίλχελμ Λάγκους επέστρεψε στη Φινλανδία, κατέλαβε
την έδρα των ανατολικών σπουδών στο Αλεξάνδρειο Πανεπιστήμιο της χώρας,
σημερινό Πανεπιστήμιο του Ελσίνκι, μια θέση που άφησε μετά από λίγα χρόνια για
την έδρα της Eλληνικής Γραμματείας. Τερμάτισε την ακαδημαϊκή του καριέρα ως
πρύτανης του ίδιου πανεπιστημίου.
Βιβλιογραφία:
Μπιορν Φορσέν, Ο Βίλχελμ Λάγκους στην Αθήνα του 19ου αιώνα. Στο Μπιορν
Φορσέν-Βασίλης Καρδάσης, Αγαπητή μισητή
μου Αθήνα! Στιγμιότυπα από τη ζωή του Φινλανδού ελληνιστή Βίλχελμ Λάγκους.
Εστία 2009.
***
Wilhelm Lagus – suomalainen sivistynyt Ateenassa 1852
Näin Wilhelm Lagus kuvaa eräässä kirjeessään äidilleen
katastrofia, jonka ukkosmyrsky 26.10. vuonna 1852 sai aikaan.
Wilhelm Lagus (1821-1909) oli ensimmäinen suomalainen sivistynyt, joka
matkusti Ateenaan. Hän asui siellä kokonaisen vuoden tavoitteenaan oppia
kreikan kieltä. Hänen yksityiskohtainen päiväkirjansa ja läheinen
kirjeenvaihtonsa suomalaisten sukulaistensa kanssa, kuten myös hänen vaimonsa
Kastalian kirjeenvaihto, ovat osa hänen matkansa ja etenkin Ateenan aikansa
hedelmiä. Lagus kuvaa taidokkaasti ja usein kriittisesti Ateenan jokapäiväistä
elämää ja tunnelmaa Ateenan yliopistossa ja Venäjän ja Ruotsin
suurlähetystöissä. Hän kuvailee myös kreikkalaisia sivistyneitä, joihin
tutustui, kuten esimerkiksi Aléksandros Rízos-Ragavísta, Konstantínos
Paparrigópulosta ja Ioánnis Gennádiosta. Hän muistiinpanojensa perusteella voi
muodostaa ainutkertaisen kuvan suomalaisesta Ateenassa ja Kreikassa 1800-luvun
puolivälissä.
Wilhelm Lagus on erityisen kiinnostava toisestakin
syystä. Hän matkusti Kreikkaan Venäjän kautta. Aina Venäjän vallankumoukseen
saakka vuonna 1917 yhteys maidemme välillä kulki Venäjän kautta, joka oli
tuolloin yhdistävä tekijä pohjoisten ja Välimeren maiden välillä, mikä on
jokseenkin unohtunut seikka. Vuonna 1809 Suomi, joka siihen saakka oli ollut
Ruotsin vallan alaisena, tuli autonomiseksi osaksi Venäjän valtakunta ja sai
siten väylän – ei ainoastaan itään – vaan koko maailmaan. Niin nuori Lagus
tarttui tilaisuuteen ja matkusti Venäjän eteläosiin, Odessaan, tavoitteenaan
tutkia Skyyttien historiaa ja kreikkalaisen kulttuurin levinneisyyttä
Mustanmeren pohjoisrannikolla. Odessasta hän jatkoi matkaansa Pireukseen
Istanbulin, Smyrnan ja Siroksen kautta.
Oleskellessaan Kreikan pääkaupungissa Lagus julkaisi Pandora-lehdessä
yhden ensimmäisistä tutkimuksistaan Etelä-Venäjän kreikkalaisten historiasta
otsikolla ”Etelä-Venäjän kreikkalaisista” ja löysi aikaa opetella itsekseen
turkin kieltä, sillä tuohon aikaan Ateenassa ei ollut sen kielen opettajaa.
Lagus oli yksi niistä harvoista eurooppalaisista, joka opiskeli klassisten
kielten lisäksi eurooppalaisia ja itämaisia kieliä, kuten arabiaa, hepreaa,
turkkia ja persiaa.
Kun Wilhelm Lagus palasi Suomeen, hän sai paikan
Itämaiden tutkimuksen laitoksella Aleksandrian yliopistossa, nykyisessä Helsingin
yliopistossa, josta hän siirtyi muutamaa vuotta myöhemmin Kreikan kielen ja
kirjallisuuden laitokselle. Hän päätti yliopistouransa saman yliopiston
rehtorina.
Lähteet:
Björn Forsén,Wilhelm
Lagus. Varhaista tutkimusmatkailua Ateenassa, teoksessa Kadonnut Kreikka,
suomalaisten matkakuvauksia ennen massaturismia, SKS 2006
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
FALIRO ─ vaikuttava hautausmaa päivänvaloon // ΦΑΛΗΡΟ: Στο φως εντυπωσιακή νεκρόπολη
*στα ελληνικά παρακάτω*
Faliron hautausmaa on erittäin merkittävä
arkeologinen alue. Stavros Niarkhoksen kulttuurikeskuksen rakentamisen
yhteydessä alueella suoritettiin monia tutkimuskaivauksia. Eräällä noin 3000
neliömetrin laajuisella alueella kaivettiin esiin vanha hautausmaa, jonka osia
oli Kreikan arkeologinen palvelu kaivanut jo viime vuosisadan alussa.
Hautausmaan käyttöaika on ollut pitkä, se kattaa kolmen vuosisadan ajanjakson
700-luvulta 400-luvulle eKr. Hautausmaan laajuuden, hautojen tiheyden ja
hautausmaan käytössä oloajan keston vuoksi voidaan sanoa sen olleen eräs
merkittävimmistä arkaaisen ajan hautausmaista Attikan niemimaalla.
Vauvojen ja lapsien luurankoja ruukuissa. |
Kaiken kaikkiaan esiin kaivettiin 1069 hautaa,
joissa oli 1500 luurankoa. Hautaustavoissa on merkittäviä eroja. Useimmat
vainajat löydettiin haudattuina yhteishautoihin. Suunnilleen kolmasosa
vainajista on vauvoja tai lapsia haudattuina ruukkuihin. Noin 5 prosenttia
haudatuista on poltettu tuhkaksi ja muutamia luurankoja on löydetty arkun
muotoisista haudoista. Yksi luuranko löytyi puisesta veneestä, jota oli käytetty arkkuna.
Puisessa veneessä oleva luuranko. |
Kaksi Faliron joukkohaudoista kätkee sisäänsä
luurankoja, jotka löydettiin mahallaan makaavasta asennosta kädet kahleilla
selän taakse sidottuina. Nämä kahlehditut luurangot, jotka ovat varmastikin
Faliron hautausmaan kaikkein kiehtovimmat löydökset, ovat saaneet osakseen
tutkijoiden huomion jo vuosikymmenten ajan, koska antiikin ajalta on löydetty
vain vähän kahlehdittuja vainajia ja koska hautaustapa voi olla merkki merkki kostosta, orjuudesta tai kuolemanrangaistuksesta.
Luuranko, joka löydettiin kädet selän taakse sidottuina. |
Ennen kuin 1500 luurankoa annetaan muiden tutkijoiden
käsiin erinäisiä tutkimuksia varten, täytyy kaikki jäänteet puhdistaa, luut
luetteloida ja määritellä vainajan ikä ja sukupuoli. Faliron luurangot avaavat
erinomaisen ”ikkunan” erääseen antiikin ajan historian merkittävään ajanjaksoon
ennen kaupunkivaltioiden esiin nousua. Erityisesti niiden odotetaan auttavan
Ateenan demokratiaa edeltäneeseen aikaa liittyvien päätelmien tekemisessä,
esimerkiksi millaista oli lasten elämä antiikin maailmassa. Mutta niistä saa
tietoa myös alueen asukkaiden ravinnosta ja heitä vaivanneista sairauksista.
Yleisesti ottaen luurangoista odotetaan saatavan monia tärkeitä lähes kaikkiin
antiikin ajan Ateenan elinolosuhteisiin liittyviä tietoja.
Kylonin ajan kauhistuttava rikos
Kylonin aikana tapahtui Ateenassa kauhea rikos, joka
liittynee Faliron alueen löytoihin. Ainakin kaivausten johtaja, tohtori Stella
Khrisulaki, läntisen Attikan, Pireuksen ja saarten alueen eforian päällikkö,
esittää niin. Kaikilla haudasta löydetyillä vainajilla on kädet sidottu, paitsi
yhdellä kuopan nurkasta löytyneellä, jolla on sidottu jalat. Kaikki ruumiit on
aseteltu tarkkaan järjestykseen, joka Khrisulakin mukaan osoittaa, että heidät
teloitettiin ja haudattiin samalla paikalla.
Stella Khrisulaki on tutkinut arviolta noin 50
prosenttia luurangoista ja on vakuuttunut, että vainajat ovat olleet
hyväkuntoisia nuoria miehiä. Heidän hampaansa ovat hyväkuntoisia eikä luissa
ole murtumia, paitsi yhdellä, jolla on olkapäässä ommeltu nuolen jättämä arpi.
Khrisulaki arvelee, että nämä nuoret miehet hyvin todennäköisesti teurastettiin
julmasti ja tästä hän päättelee, että joukkohautaan on haudattu nuoria
aristokraatteja, jotka joutuivat vastakkainasettelusta johtuvan väkivallan
uhreiksi aikana ennen demokratian vakiintumista.
Hautaan on laitettu vainajien seuraksi vain kaksi oinokhoeta (viinin kaatamiseen
tarkoitettu kannu), kahdeksi pieneksi tuhkansäilytysastiaksi, mutta niiden
ansiosta hauta voidaan ajoittaa noin vuoden 632 eKr. tienoille ─ siis Kylonin
ajalle. Nämä kaksi pientä tuhkansäilytysastiaa myös osoittavat, että vainajat
olivat joutuneet jotenkin häviölle, mutta heitä ei kuitenkaan pidetty
vihollisina.
Epäonnistunut vallankaappaus ja turvananojien
jumalaton teurastus
Kylon oli hyväsukuinen oman aikansa tunnettu henkilö
ja olympiavoittaja (kaksoisauloksen soitossa). Vuosien 636 ja 632 eKr. aikana
Ateenassa oli vallassa tyranni Megakles. Kylon aikoi käyttää hyväkseen
olympiavoittajan mainettaan ja tahtoi appensa, Megaran tyranni Theageneen,
avulla kukistaa Megakleen ja ryhtyä itse Ateenan tyranniksi.
Kylonin vallankaappaus epäonnistui ja hän itse kuitenkin
onnistui pakenemaan Ateenasta, mutta hänen kannattajansa hakivat turvaa
Akropoliin temppelistä.
Megakles lupasi ensin, että jos turvananojat tulevat
ulos temppelistä, kukaan ei vahingoita heitä. Hän ei sitten kuitenkaan pitänyt
sanaansa, vaan surmautti heidät. Tämä jumalaton turvananojien teloitus, joka
tunnetaan nimellä ”Kylonin häväistys” sai aikaan paljon kauheuksia kaupungissa
ja yllytti yleiseen mekkalointiin sekä Ateenassa että sen ulkopuolella.
Kaupungin puhdistamiseksi tästä rikoksesta täytyi kutsua oraakkeli Epimenides
Kreetalta. Puhdistusta seurasi kuitenkin vielä paljon kapinoita ja
rauhattomuutta aina vuoteen 597 eKr. saakka kunnes Solon sai vihdoin soviteltua
riidat.
Teksti: Maria Gourdouba
Käännös: Vesa Vahtikari
ΦΑΛΗΡΟ: Στο
φως εντυπωσιακή νεκρόπολη
Η νεκρόπολη του Φαλήρου είναι ένας αρχαιολογικός
χώρος εξαιρετικά μεγάλης σημασίας. Στο πλαίσιο κατασκευής του Κέντρου
Πολιτισμού Ίδρυμα Σταύρος Νιάρχος, διεξήχθησαν σωστικές ανασκαφικές έρευνες. Σε
μία έκταση περίπου 3000 τ.μ. αποκαλύφτηκε ένα εκτεταμένο αρχαίο νεκροταφείο,
τμήματα του οποίου είχαν ανασκαφεί από την Ελληνική Αρχαιολογική Υπηρεσία στις
αρχές του περασμένου αιώνα. Η περίοδος χρήσης του νεκροταφείου ήταν μεγάλη,
καλύπτοντας το διάστημα τριών σχεδόν αιώνων από τον ύστερο 8ο έως τον πρώιμο 5ο
αιώνα π.Χ. Η έκταση, η πυκνότητα και η μεγάλη διάρκεια χρήσης συνηγορούν υπέρ
του χαρακτηρισμού του ως μιας από τις σημαντικότερες νεκροπόλεις της Αττικής
κατά την αρχαϊκή εποχή.
Σκελετοί παιδιών και βρεφών σε πιθάρια |
Ανασκάφηκαν συνολικά 1.069 ταφές με 1.500 σκελετούς. Υπάρχει σημαντική διαφοροποίηση στο πώς οι άνθρωποι θάφτηκαν. Οι περισσότεροι βρέθηκαν θαμμένοι μέσα σε κοινούς λάκκους, σχεδόν το ένα τρίτο είναι βρέφη και παιδιά μέσα σε μεγάλα πιθάρια, περίπου 5% είναι αποτεφρωμένοι και υπάρχουν μερικοί που έχουν βρεθεί σε κιβωτιόσχημους τάφους. Ένας από αυτούς βρέθηκε σε ξύλινο σκάφος που χρησιμοποιήθηκε ως φέρετρο.
Σκελετός σε ξύλινο σκάφος |
Σκελετός που βρέθηκε με τα χέρια του δεμένα πίσω από την πλάτη |
Δύο μαζικές ταφές στο Φάληρο κρύβουν σκελετούς που βρέθηκαν σε πρηνή θέση
και με τα χέρια αλυσοδεμένα πίσω από την πλάτη τους Οι αλυσοδεμένοι σκελετοί,
τα πιο συναρπαστικά ευρήματα στο Φάληρο, έχουν λάβει την προσοχή των ερευνητών
για δεκαετίες, καθώς είναι από τις λίγες περιπτώσεις αλυσοδεμένων νεκρών τον
αρχαίο κόσμο και θα μπορούσαν να είναι σημάδια της τιμωρίας, της δουλείας, ή
της ποινής του θανάτου.
Προτού οι 1.500 σκελετοί διατεθούν στους ερευνητές για μελέτη, το σύνολο
των λειψάνων πρέπει να καθαριστεί, τα οστά να απογραφούν και να προσδιοριστεί η
ηλικία του θανάτου και το φύλο τους. Οι σκελετοί του Φαλήρου θα ανοίξουν
ένα σπουδαίο «παράθυρο» σε μια ιδιαίτερα σημαντική περίοδο της αρχαίας
ελληνικής ιστορίας αμέσως πριν την άνοδο της πόλης- κράτους. Ειδικότερα,
αναμένεται να βοηθήσουν στην εξαγωγή συμπερασμάτων σχετικά με την πολιτική
κατάσταση πριν την άνοδο της Αθηναϊκής Δημοκρατίας, το πώς ήταν η ζωή των
παιδιών στον αρχαίο κόσμο, αλλά και να δώσουν στοιχεία σχετικά με τη διατροφή
των αρχαίων κατοίκων της περιοχής και τις ασθένειες που τους ταλαιπωρούσαν.
Γενικά, αναμένεται να προκύψουν σημαντικά στοιχεία για όλες τις κοινωνικές τάξεις
της αρχαίας Αθήνας.
Το
αποτρόπαιο έγκλημα της εποχής του Κύλωνα
Στην εποχή του Κύλωνα συνέβη ένα αποτρόπαιο έγκλημα το
οποίο συνδέεται με τα ευρήματα του Δέλτα Φαλήρου, όπως ανέφερε η Δρ Στέλλα
Χρυσουλάκη, προϊσταμένη της Εφορείας Αρχ/των Δυτικής Αττικής, Πειραιώς &
Νήσων, επικεφαλής της ανασκαφής. Όλοι οι νεκροί φέρουν δεσμά στα χέρια, πλην
ενός που βρέθηκε στην άκρη του σκάμματος και ήταν δεμένος στα πόδια. Οι σοροί
τους είναι τοποθετημένοι κατά παράταξη, πράγμα που δείχνει πως εκτελέστηκαν και
ενταφιάστηκαν επί τόπου.
Η ίδια έχει εξετάσει ως τώρα μακροσκοπικά το 50% των
σκελετών και έχει διαπιστώσει ότι πρόκειται για νέους άνδρες σε πολύ καλή
φυσική κατάσταση, καλοζωισμένους, με άριστη οδοντοφυΐα και χωρίς κατάγματα στα
οστά, πλην ενός που φέρει αιχμή βέλους καρφωμένη στον ώμο. Οι άνδρες αυτοί
πιθανόν να σφαγιάσθηκαν, εκτιμά η αρχαιολόγος. Ως εκ τούτου θεωρεί ότι στο
πολυάνδριο είναι θαμμένοι νεαροί αριστοκράτες, θύματα των σφοδρών
αντιπαραθέσεων της εποχής πριν εγκαθιδρυθεί η Δημοκρατία.
Μόνο δυο οινοχόες, δύο μικρά αγγεία σπονδών, τους
συνόδευαν χάρη στα οποία χρονολογείται ο τάφος περί το 632 π.Χ., δηλαδή στην
εποχή του Κύλωνα. Επίσης, τα μικρά αγγεία σπονδών αποδεικνύουν πως ενώ ήταν
ηττημένοι, δεν αντιμετωπίστηκαν ως εχθροί.
Το
αποτυχημένο πραξικόπημα και η ανίερη σφαγή των «Ικετών»
Ο Κύλωνας ήταν Αθηναίος ευγενής και πασίγνωστος στην
εποχή του ως ολυμπιονίκης (στο αγώνισμα του διαύλου). Στην Αθήνα το 636 ή 632
π.Χ. ήταν στην εξουσία ο τύραννος Μεγακλής. Ο Κύλων, εκμεταλλευόμενος τη φήμη
του ως ολυμπιονίκη και με τη βοήθεια του πεθερού του, τυράννου Μεγάρων Θεαγένη,
θέλησε να ανατρέψει τον Μεγακλή και να γίνει αυτός τύραννος της πόλης των
Αθηνών.
Το πραξικόπημα του Κύλωνα απέτυχε, ο ίδιος κατάφερε να
διαφύγει αλλά οι οπαδοί του μπήκαν για να σωθούν στον Παρθενώνα.
Ο Μεγακλής τους υποσχέθηκε πως αν βγουν από τον ναό
δεν θα τους πειράξει κανείς, αλλά δεν κράτησε το λόγο του και τους δολοφόνησε.
Η ανίερη αυτή πράξη εκτέλεσης ικετών, γνωστή ως «Κυλώνειον άγος», επέφερε πολλά
δεινά στην πόλη και προκάλεσε γενική κατακραυγή στην Αθήνα και εκτός αυτής.
Χρειάστηκε να καλέσουν τον μάντη Επιμενίδη από την Κρήτη για τον εξαγνισμό της
πόλης. Ακολούθησαν στάσεις και ταραχές μέχρι το 597 π.Χ., ωσότου ανέλαβε να
τους τα συμβιβάσει ο Σόλωνας.
Μαρία Γουρδουμπάmaanantai 25. huhtikuuta 2016
Saara Kauppinen: MUTTA KREIKKA ON NIIN PALJON MUUTAKIN – ASSISTENTTINA ATEENASSA 2011−2014
Näkymä Filopappou-kukkulalta. (Kuva: Pete Korhonen.) |
Kävelen instituutilta kotiin. On lämmin iltapäivä, linnut
laulavat ja aurinko paistaa hiljaisille kaduille. Puhelin piippaa, Suomesta
tulee hätääntyneitä viestejä. Kreikassa on yleislakko, ja Syntagmalta lähetetyt
uutiskuvat ovat täynnä tulenlieskoja. Meillä vajaan parin kilometrin päässä Syntagmalta
on kuitenkin rauhallisempaa kuin tavallisina arkipäivinä, sillä yleislakko on
hiljentänyt kadut: ei busseja, ei takseja, monet pienyritykset kiinni. Ilman kadunvarressa
kukkivien pomeranssien tuoksuun sekoittuvaa palavien autonrenkaiden hajua ei mellakasta
tietäisi mitään.
Aloitin työni instituutin assistenttina vuoden 2011
alussa, mutta sain kuulla valinnasta jo maaliskuussa 2010. Kreikka oli jo tuolloin
noussut otsikoihin, ja suomalaisissa tiedotusvälineissä raportoitiin Ateenan
kyynelkaasun katkusta. Talous sakkasi ja syöksyi, uutiskuvissa lensivät
polttopullot. Ystävät Suomessa puistelivat päätään ja vannottivat olemaan
varovainen. Joku kysyi, aionko todella lähteä. Kun muutimme, moni kreikkalainenkin
päivitteli, miten ikävään aikaan olimme maahan joutuneet. Suomessa jauhettiin
kyllästymiseen saakka samaa joutavanpäiväistä vitsiä siitä, miten minun pitäisi
käskeä kreikkalaisia maksamaan veronsa ja velkansa. Lakkopäivät seurasivat
toisiaan, ja usein suomalaisissa uutisissa näytettiin mellakkakuvia
(vanhemmista tapahtumista) heti aamusta, vaikka todellisuudessa ateenalaiset
vielä hörppivät aamukahvejaan kaikessa rauhassa.
Kun Suomen tämänhetkinen Ateenan suurlähettiläs Pauli
Mäkelä ennen kautensa virallista alkua vieraili instituutilla kesällä 2014, hän
totesi: ”kriisiä emme voi jättää huomiotta, mutta Kreikka on niin paljon
muutakin”. Seurattuani suomalaista ja kansainvälistä mediaa ja hämmästeltyäni
syyllistävää ja väheksyvää keskustelua olin tästä yksinkertaisesta
lausahduksesta varsin ilahtunut. Kriisi on äärimmäisen raadollinen vaihe
kreikkalaisessa historiassa, haava joka ei tule umpeutumaan pitkään aikaan. Sen
seuraamisesta ja kommentoimisesta tuli osa työnkuvaani, suurlähettiläästä
puhumattakaan, mutta Kreikka toden totta on niin paljon muutakin. Myös juuri
nyt, kriisin runneltua maata jo vuosia.
Talousvaikeuksista huolimatta Kreikka on antiikintutkijalle
suorastaan ihanteellinen asemapaikka. Primäärimateriaali on helposti
saavutettavissa, minun tapauksessani siis piirtokirjoitukset, joita Ateenassa pääsee
lukemaan esimerkiksi Epigrafisessa museossa, Kansallisessa arkeologisessa
museossa, agoralla ja muilla arkeologisilla alueilla. Ateenasta on tietenkin
helppo tehdä kenttätyömatkoja myös muualle Kreikkaan ja naapurimaihin.
Ateenassa työskentelevän tutkijan arki on täyttä ja
antoisaa. Eri kansainvälisten instituuttien ja arkeologisten koulujen kirjastot
takaavat tutkimuskirjallisuuden saatavuuden. Instituutit myös järjestävät
mielenkiintoisia luentoja enemmän kuin ehtii käydä kuulemassa, ja niiden henkilökunta
harjoittelijoineen, yhdessä kreikkalaisten kollegojen kanssa, muodostaa
kansainvälisen verkoston, joka Ateenassa on vilkas, avoin ja helposti
lähestyttävä – Ateenassa verkostoituu melkein vahingossa.
Hain assistentuuria, koska kaipasin sellaista
työkokemusta, jota omassa tutkijanrauhassa Metsätalon työhuoneella oli mahdoton
hankkia. Arki instituutilla ylitti toiveeni moninkertaisesti.
Instituutin toiminta pyörii vahvasti tutkimuksen
ympärillä – johtajalla ja assistentilla on omat projektinsa, minkä lisäksi koko
henkilökunta, etenkin korvaamattomat kreikkalaiset toimistotyöntekijät, auttaa
suomalaisia tutkijoita käytännön asioissa, kuten tutkimusluvissa. Kansainvälisen
kollegaverkoston kautta käsitykseni Kreikassa tehtävästä arkeologisesta ja
muusta antiikkiin liittyvästä tutkimuksesta on syventynyt, mikä tietenkin
laajentaa myös oman tutkimuksen perspektiivejä.
Instituutin yhteistyö muiden pohjoismaalaisten
instituuttien (Ruotsi, Tanska, Norja) kanssa on tiivistä ja luontevaa esimerkiksi
yhdessä hallinnoidun Pohjoismaisen kirjaston kautta. Oli kiinnostavaa seurata alamme
julkaisutilannetta ja osallistua kirjaston kokoelmien kartuttamiseen
hankintakomitean jäsenenä.
Assistentin tehtäviin kuuluu myös CIMO-harjoittelun koordinointi
ja harjoittelijoiden perehdytys. Opiskelijoiden kautta kosketus suomalaiseen
yliopistomaailmaan säilyi luontevasti, ja uskomattoman taitavien ja
perehtyneiden harjoittelijoidemme luotsaaminen opetti myös “ohjaajaa”. Kuten
harjoittelijat, myös assistentti osallistuu tapahtumien, esimerkiksi luentojen
ja kollokvioiden, järjestelyihin. Vierailuluentojen lisäksi instituutilla
järjestettiin mm. tiedeinstituuttien tapaamisia ja tohtorikoulutusseminaareja.
Syksyjeni kohokohta oli 4-5 viikon mittainen
opiskelijakurssi, jonka suunnitteluun ja järjestelyyn meni luontevasti assistentin
muuten hiljaisempi kesäkausi. Neljän vuoden aikana pääsin perehdyttämään
suomalaisia yliopisto-opiskelijoita antiikintutkimuksen perusteisiin, opastamaan
heitä arkeologisilla alueilla eri puolilla Kreikkaa, ja luennoimaan ja
keskustelemaan Kreikan historian vaiheista. Pääsin myös kertomaan instituutin
toiminnasta koululaisryhmille ja muille kiinnostuneille, esitelmöimään
Kreikasta ja epigrafiikasta, ja järjestämään paitsi tieteellisiä tapahtumia, välillä
myös näyttelyjä ja konsertteja. Samalla sain tavata ihmisiä sattumalta
instituutille osuneista turisteista runoilijoihin, rajavirkailijoihin ja Kreikassa
toimiviin diplomaatteihin. Erilaisten ihmisten tapaaminen olikin pestin
ehdottomia etuja ja iloja.
Ateenassa viettämämme neljän vuoden aikana meillä kävi
paljon vieraita Suomesta. Matkalla lentokentältä kaupunkiin moni huomasi
tyhjinä törröttävät mainostaulujättiläiset. Niiden käyttö oli kielletty, siitä
tyhjyys, mutta tulijoille ne näyttäytyivät laman masentaman maan lohduttomina
symboleina. Ateenalainen arkielämä kuitenkin kumosi monta vierailijoiden ennakkokäsitystä.
Hyvin usein ihmeteltiin, miten eloisa kaupunki on. Miten tarvernoissa ja
kahviloissa riittää väkeä, kadut ovat täynnä ihmisiä ja takseja. On värikästä,
iloistakin. Tämä on mielestäni kreikkalaisten elämän vahvuuksia: usein
tavernapöydässä kyllä puhutaan kriisistä, mutta se tehdään yhdessä.
Kokoonnutaan, syödään, paasataan, mutta myös iloitaan siitä, mitä on. En tiedä,
huomaavatko kreikkalaiset tätä pystypäisyyttään aina itsekään, mutta se on
piirre, jota yhdeksänkymmentäluvun lama-Suomessa aikuiseksi kasvaneena
kunnioitan.
Graffiti Eksarhiassa. (Kuva: Saara Kauppinen.) |
Neljän vuoden aikana seurasin myös, miten shokki ja
äärimmäinen pettymys purkautui hiljalleen toiminnaksi. Yhteiskeittiöissä
tarjottiin köyhimmille ruokaa, moni antoi vähästäänkin apua tarvitseville.
Solidaarisuus toistui sekä seinäteksteissä, puheissa että arjessa – eikä
suinkaan ummehtuneelle menneisyydelle vinoilevana terminä, vaan voimavarana.
Nuoret perustivat kollektiiveja ja osuuskuntakahviloita, polkupyöräkauppoja,
käsityöpuoteja. Kotikaupunginosani Koukaki näytti vuoden 2011 alussa olevan
kuihtumassa hiljaisuuteen, mutta kun 2014 lopussa muutimme pois, alueelle oli
noussut loputtomasti uusia pienyrityksiä, ja minulle rakkaasta Olympiou-kadusta
oli tullut suorastaan muodikas uusien kuppiloiden, kahviloiden ja
ruokaravintoloiden keskittymä.
Kaikilla ei silti edelleenkään mene hyvin tai edes
paremmin, päin vastoin, ja monella on ikävä kyllä kaikki aihe pessimismiin. Itse
näin läheltä akateemisen maailman vaikeudet. Moni tutkijakollegani jäi työttömäksi,
yliopistojen palkkoja leikattiin tuntuvasti, palkanmaksua sai odottaa. Joskus
kävi niinkin, että tuttava sai viran, mutta ei käytännössä voinut aloittaa
työskentelyä, sillä yliopisto ei tiennyt koska voisi maksaa palkkaa. Lakot
sekoittivat niin opettajien kuin opiskelijoiden arkea ja söivät välillä
kokonaisia lukukausia. Monet ulkomailla väitelleet lahjakkaat tutkijat jäivät
ja jäävät kokonaan vaille työtä.
Jos töitä – mitä tahansa – saa, palkka on vaatimaton.
Puhutaan 400 euron sukupolvesta. Kun moni kolme-nelikymppinenkin asuu
olosuhteiden pakosta vanhempiensa luona, tai kun satunnaiset tulot riittävät
juuri ja juuri asunnon maksamiseen, mutta huomisesta ei tiedä, venyy oman
elämän aloittaminen: moni lykkää esimerkiksi naimisiinmenoa ja etenkin
lastentekoa pakon edessä. Elämä on ikään kuin jäissä, odottamassa jotakin, mitä
ei välttämättä koskaan tule.
Ulkomaalaisena ja ulkomailta palkattuna sivustaseuraajana
koinkin itseni usein moninkertaisesti etuoikeutetuksi: sain asua Kreikassa ja
tehdä mielenkiintoista, innostavaa työtä murehtimatta jatkuvasti omaa
toimeentuloani. Samalla sain vuosien ajan seurata paikan päällä tilannetta,
joka oli (ja on) humanitäärisestä järkyttävyydestään huolimatta väistämättä
myös kiinnostava ajanjakso sekä Kreikan että koko Euroopan kannalta.
Kaikille, eikä vähiten kreikkalaisille itselleen, on tänä
päivänä selvää, että kreikkalaisessa systeemissä on suunnattomia ongelmia.
Mutta Kreikka tosiaan on niin paljon muutakin. Antiikintutkijaa Kreikan
historia tietenkin kiehtoo, sen dramatiikka ja loputtomat käänteet. Kulttuuri korkeakulttuurista
vallattujen talojen punk-keikkoihin. Ateenan betonikuutiot ja graffitit,
toisiinsa limittyvät kurjuus ja elämänilo. Jalkakäytäville levittyvä elämä,
kuppilat ja kaupustelijat. Keskusteleva ilmapiiri, yhteiskunnallisuus,
takseissa ja tavernoissa soiva rebetiko. Kvittenihilloa tuova naapuri. Sapfoa,
Kavafista ja omia runojaan ulkoa siteeraava viinitilan yli yhdeksänkymppinen
isäntä. Sitruspuiden tuoksu, jasmiinit kuusikaistaisen avenuen varsilla, vuorenrinteiden
villiyrtit. Auringon punainen pallo hetkellä, jona meri nielee sen kitaansa.
Monille meistä käy niin, että Kreikasta lähtee vain
palatakseen taas.
Kirjoitus on aiemmin ilmestynyt Helikonissa 1/2016.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)